'Sunnuntaina 20.3.2011 oli MRA-kotiin kokoontunut parikymmentä henkilöä tapaamaan henkilökohtaisesti imaami Ashafan ja pastori Wuyen. Maittavan lounaan tälle porukalle valmisti nuori burmalainen pariskunta Espoosta.
Lounaan jälkeen käytiin vilkasta keskustelua. Imaami Ashafa käytti tilannetta hyväkseen haastamalla meidät miettimään mitä me suomalaiset ja pohjoismaalaiset voisimme tehdä maailman hyväksi. Toisen maailmansodan jälkeen on tehty paljon sekä teknologian että energian tuottamiseksi. Kuitenkin ihmisten tekemän energian lisäksi maailmaan ta
Hänen mielestään muualta tulleiden ihmisten tulisi kaikkialla voida integroitua uuteen yhteiskuntaansa omana itsenään niin, ettei hänen tarvitsisi täydellisesti sulautua ympäristöön menettäen identiteettinsä. Emme tarvitse lisää erilaisia selkkauksia maailmaan vaan yhdistävien asioiden etsimistä. Etenkin muslimien ja kristittyjen pitäisi enemmän ajatella kaikkea sitä, mikä heille on yhteistä kuin sitä, mikä heidät erottaa. Juuri tähän uskontojen välinen rauhankeskus voi vaikuttaa.
Somalin näkökulma suomalaisuuteen
Pastorin ja Imaamin vierailun yhteydessä kertoi jo kauemmin Suomessa asunut nuori somalimies kokemuksiaan suomalaisuudesta: ”Somalit ovat ehkä heikoimmin Suomeen kotoutuva ulkomaalaisryhmä siksi, että he yhä odottavat tilaisuutta palata kotimaahan.
Ikävä kyllä, myös täällä somalit ovat jakautuneet klaaneihin, ala-klaaneihin jne. Kuten Somaliassakin. Kun somali tapaa kadulla toisen somalin, hän kysyy ensin, mihin heimoon hän kuuluu. Jos hän ei ole sopivaa heimoa, ohitetaan toinen. On surullista, että kansamme surmaa toisiaan kotimaassa.
Olen naimisissa suomalaisen naisen kanssa ja meillä on kaksi komeaa poikaa. Pelkään heidän puolestaan. He ovat puoliksi somaleja, puoliksi suomalaisia. Kumpia he oikeastaan ovat? Suomessa heidän on valittava.
Eräänä Suomen itsenäisyyspäivänä he leikkivät olohuoneessa ja 4-vuotias sanoi: "On Suomen itsenäisyyspäivä." Toinen vastasi:"Niin on." Nuorempi sanoi."Tiedätkö, että ihmiset ovat kuolleet Suomen puolesta?" , johon vanhempi tostesi:"Eikö olekin hyvä asia kuolla Suomen puolesta?"
Voinko siis sanoa pojalleni, ettei hän ole suomalainen. Hän on kuusi vuotta vanha! Kyyneleet tulivat silmiini. Olen itse ulkomaalaineen vaikka maksankin veroni Suomeen. Suomessa on paljon hyviä asioita ja maahanmuuttajilla on paljon annettavaa Suomelle.”
Kouluvierailu
Suomessa vietettiin Rasismin vastaista viikkoa 21.3.-27.3.2011. Viikko alkoi YK:n rasisminvastaisella päivällä maanantaina 21.3. Esimerkiksi SPR kampanjoi teemalla ”Tee ympäristöteko – luovuta ennakkoluulosi.” Ympäri Suomea Punaisen Ristin vapaaehtoiset tarjosivat ihmisille mahdollisuuden kirjata lapulle ennakkoluulonsa ja heittää ne punaisiin rasismiroskiksiin. Mistä ennakkoluulosta sinä olisit valmis luopumaan?
Samana päivänä pastori James Wuye ja imaami Mohammed Ashafa Nigeriasta vierailivat Järvenperän koulussa Espoossa. Koulun auditoriossa esitettiin kaikille koulun 120 yhdeksäsluokkalaiselle heidän rauhantyöstään kertova dokumentti ’’Imaami ja Pastori’’. Filmin esittämisen jälkeen pastori James ja imaami Ashafa kertoivat ajatuksiaan rasismista ja mitä he ajattelevat siitä. Oppilailla oli mahdollisuus kysyä heiltä aiheeseen liittyen. Lisäksi kaikki koulun 7- ja 8-luokkalaiset näkivät dokumentin seuraavana päivänä. Elokuvaesityksen aikana salissa oli aivan hiirenhiljaista, kuten myös silloin kun oppilaiden vuoro oli erittää kysymyksiä vieraille. Oppilaat olivat vaikuttuneita elokuvan sisällöstä ja siitä mitä ja miten vieraat puhuivat heille.
Minulle jäi mieleen imaamin puheesta identiteetin tasot, jotka meidän pitää ylittää joka päivä, jotta pystymme olemaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa.
Meidän on helppo elää ja toimia oman perheenjäsenten kanssa, eikä siihen ole välttämättä helppo päästää ulkopuolista ihmistä. Tämän ymmärtävät parhaiten ne, joiden perheeseen on tullut uusi jäsen. Toisena on oman yhteisön taso, eli jokin oma tärkeä viiteryhmä, johon kuulut, esimerkiksi kaveri- tai harrasteporukka. Siinä kaikki ymmärtävät toisiaan hyvin, mutta ulkopuolisen on vaikea päästä mukaan.
Yksi taso on oma äidinkieli. Me luotamme helpommin niihin ihmisiin, jotka puhuvat kanssamme samaa kieltä hyvin. Yksi tasoista on sukupuoli-identiteetti. Naisilla on naisten jutut ja miehillä miesten. Saman sukupuolen omaavien on helpompi ymmärtää ja käsittää toisiaan.
Eräs identiteetin taso on ihonväri. Meidän on helpompi olla tekemisissä niiden kanssa, joilla on sama ihonväri. Toki, jos tuttavapiirissäsi on paljon erilaisia ihmisiä ulkonäön perusteella, sinun on helppo ylittää tämä taso.
Myös ammatti-identiteetti yhdistää ihmisiä. Lääkärit puhuvat lääkäreiden kieltä, lakimiehet lakimiesten ja poliitikot poliitikkojen. Muut tuntevat helposti olonsa ulkopuoliseksi, jos joukossa on paljon samaan ammattiryhmään kuuluvia.
Yksi taso on ihmisyyden taso. Emme kysy japanilaisilta, ovatko he saman värisiä tai puhuvatko he samaa kieltä, mitä sukupuolta he ovat vaan haluamme auttaa heitä maanjäristyksen ja tsunamin takia, koska he ovat ihmisiä! Viimeisenä imaani Ashafa mainitsi hengellisyyden, eli sen uskommeko vai emmekö usko. Hengellisyys muodostaa myös yhden identiteetin tason.
Kun mietit näitä identiteetin tasoja, niin huomaat, että eroamme monella tavalla toisista ihmisistä. Erityisesti näin rasismin vastaisella viikolla on hyvä muistaa, että vaikka aina ei voi, eikä tarvitsekaan hyväksyä toisen ihmisten tekoja, jokainen ihminen on silti tärkeä, ainutlaatuinen ja samanarvoinen.
Lopuksi pastori James ja imaami Ashafan söivät lounaan koulussa, jonka yhteydessä he juttelivat oppilaiden kanssa ja kyselivät heidän elämästään.